Runoja
Tunturilla
Kerran tunturilla
katsoin eilistä polkuani.
Sen nousuja ja laskuja,
etelänpuoleista rakkaa
ja helteessä kuumentunutta jäkälikköä.
Nyt tunturilla,
ajattelen seisovani huipulla,
näkeväni kaiken tarkemmin
ja tiedän olevani tässä.
Huomiseen.
Huomenna tunturilla,
kun laskeudun pohjoiseen
ymmärrän, että alas on vain yksi tie
eivätkä muistoni enää
jää eilisen jalanjälkiin.
Lähden
Lähden.
Mitä useammin lähden,
sitä vähemmän minusta palaa takaisin.
Palaan.
Mitä vähemmän minusta palaa takaisin,
sitä kokonaisempi minusta tulee.