Virtuaalinen asentopaikka

Ihmisen ja luonnon kohtaaminen

Ihmisen ja luonnon vuorovaikutus

Miksen kuvaa ihmisiä vaelluskuvissani?

Siihen on useita syitä. Tärkein niistä on se, että minusta pönötyskuva tunturinhuipulla ei sisällä mitään oleellista informaatiota. Kaupunkikuvissanikaan ei ole ihmisiä, ei kuvaan tarkoituksella ympättyjä. Kaupungissa on tietenkin ihmisiä, mutta kaupunki ei tarvitse turistia ollakseen kaupunki, kuten tunturikaan ei tarvitse retkeilijää ollakseen tunturi.

Akihabara, Tokio

Kuvaan siis paikkoja sellaisina kuin ne ovat, en sellaisina joksi ne muuttuvat minun ja kavereideni ollessa siellä. Kuvittelen näin näkeväni asiat selvemmin, ehkä olen väärässä.

Vanha kaupunki, Praha

Olin yhteydessä erääseen julkaisuun, koska halusin tiedustella - joku oli minulle tätä ehdottanut - olisivatko halukkaita julkaisemaan jutun jostain reissustani. Mutta lehti on kuulemma kiinnostunut ihmisen ja luonnon kohtaamisesta, siksi retkeilykuvissakin pitäisi olla ihmisiä.

Ymmärrän, se on heidän politiikkansa, mutta en ole samaa mieltä. Parasta vuorovaikutusta ihmisen ja luonnon välillä on se, että ihminen ei vaikuta luontoon mitenkään, ei näy, eikä varsinkaan jätä jälkiä.

Danang, The China Beach, Vietnam (Charlie don't surf)

Mikä vimma meillä on jättää jälki itsestämme, jos ei muuten niin ainakin filmille?

Tuángânuaivi, Muotkatunturit

En ole retkeilylehtiä lukenut, eikä kai tarvitsekaan, olen kai väärää kohderyhmää. On kuitenkin ehkä syytä tarkastella tätä mystistä ihmisen ja luonnon kohtaamista hieman lähemmin.

Ehkä olen ymmärtänyt sen väärin?

Ihminen luonnossa - pönötyskuvat

Tässä lapinhullu kokee konkreettisella tavalla mitä vuorovaikutus luonnon kanssa merkitsee: ihminen joutuu lopulta antautumaan.

Asento kuvastaa alistumista sekä miehistä tuskaa ja tietoisuutta siitä, että lähestyvä sadepilvi ei edesauta kalsareiden kuivumista pyykkinarulla.

Ihminen luonnossa - Erämaan vaarat

Vuorovaikutus luonnon kanssa on saanut vaeltajakaksikon ymmälleen. Tilanne voi olla vaarallinen: on syntynyt erimielisyys kulkusuunnasta.

Eramaa rankaisee epävarmaa.

Ihminen luonnossa - Kontaktin eri muodot

Tässä retkeilijä on ottanut horisontaalisen kontaktin luontoon.

Tällainen kontakti on erityisen vuorovaikutteinen, koska se lyttää aluskasvillisuutta suuremmalta alalta kuin perinteinen saapaskontakti. Retkeilijän puolustukseksi todettakoon, että hän yrittää makoilla mahdollisimman kevyesti.

Ihminen luonnossa - sulautuminen

Tämä vaeltaja vuorovaikuttaa ympäröivän luonnon kanssa sulautumalla siihen.

Vain hetki vielä ja sulautuminen on täydellinen. Sulautumisen jälkeen vaeltajaa on enää mahdotonta erottaa luonnosta.

Ihminen luonnossa - takaisinkytkentä

Vuorovaikutusta etsiessään retkeiljä usein jättää huomiotta sen, miten intensiivisesti luonto itse pyrkiii vuorovaikutukseen ihmisen kanssa.

Mutta kun vuorovaikutusta olisi tarjolla, emme osaakaan arvostaa sitä, vaan torjumme sen tylysti.

Ihminen luonnossa - syventävä jakso

Tämä saapastelija havainnollistaa ihmisen vuorovaikutusta virtaavan veden kanssa - vielä heikkoa, mutta pienestä kiinni.

Syvempään vuorovaikutukseen pääsemiseksi tarvitaan enää vain pari askelta.

Syventävässä vaiheessa vuorovaikutuksen merkitys konkretisoituu uudella tavalla, kuten tämä samoilija saa tuntea - luonto tuleekin jo aivan iholle.

Hän ei kuitenkaan vielä aavista sen ihailun intensiivisyyttä, jota vastarannalla lymyilevä mäkäräparvi aikoo osoittaa kulkijalle ylityksen jälkeen.

Ihminen luonnossa - suuri finaali

Erämaa, vaikka onkin suuri ja pelottava, tarjoaa kuitenkin aina silloin tällöin helpotuksen armahtaen retkeiljäpoloisen.

Vuorovaikutuksen uuvuttamana tekee hyvää huuhtoa pölyt ja tyhjänpuhe kurkustaan ja täyttää kenttäpullo kristallinkirkkaan kaltion kylmällä vedellä, Supra-Kicksass energiaporetabletilla terästettynä.

Näin on retkeilijä uudelleensyntyneenä jälleen valmis luonnon kohtaamiseen.

-- tyy, 14.7.2009